Internship in Spain

 I got an internship place from school to Fuengirola, Spain. At first I was supposed to go work at an bar, but there was some construction and I`m glad that there was the construction because I got to work at catering. It has since been my nicest experiences.

We have been making food and served it at big villas and we also sent food to some companys I also get to join "Love Island Suomi" - TV show, I got then their food and I got see how the show is filmed which was very interesting.

We thew a birthday party for 23 people, with a three course dinner and a beach brunch the next morning.

I have cooked a lot of food, sometimes for up 150 people, so theres been pretty much things to do. This last week been a bit quiter with less jobs so I have spent more time in the kitchen and learned a lot about cooking.

In Spain, the culture is very different from Finland. The streets are kept clean, and in restaurants you don`t have to do anything yourself the waiters take care of everything. People are friendly and pleasent. You often see small children in restaurants even late at night. During the day, many shop close for a couple of hours because of the siesta.

This internship has been an amazing experience I would do it again anytime. I have gained serving experience, seen different places, and gotten to know restaurant world better.

More pictures under

brunch

birthday cake

breakfest

beach brunch

view of the villa

sohail castle

on the plane

starter

Internship in Japan, Blog 3: Learning Through Experience in Tokyo

Through this internship, I've gained much more than just work-related skills. Living and working in Japan has taught me patience, respect, and the importance of teamwork - values that are deeply rooted in Japanese culture. As my internship in Japan is coming to an end, I've been reflecting on the past few weeks and everything I've experienced - both professionally and personally. This time has shown me what it means to work in a different culture, adapt to new environments, and grow as a person. Living and working abroad has made me more independent, open-minded, and confident. Most of all, I've realized how much you can grow when you step out of your comfort zone.

After spending these months in Japan, I also wanted to experience as much as possible outside of work. I've tried to see and do everything I could, saying yes to every new opportunity that came my way. One of the most memorable moments was seeing Mount Fuji in person - something I had only seen before as a computer wallpaper. I also had the chance to watch a real sumo match, which was an unforgettable and uniquely Japanese experience. During my free time, I explored beautiful temples and visited the Spider Lily Festival, which was absolutely stunning. I've tasted all kinds of local foods and tried my best to learn how to eat with chopsticks - still not perfect, but improving! And of course, Halloween in Shibuya was absolutely next level. The costumes, the atmosphere, the energy was everything.

I've also picked up a few Japanese words and phrases that I use almost daily at work. For example, "omataseshimashita" means "thank you for waiting," and "irasshaimase" is the cheerful "welcome!" you hear everywhere when you enter a store or restaurant. But today I learned about a completely different kind of word - one that apparently fits every situation: "yabai". I was told that you can say "yabai," for example, when something is really good, when it's bad, when you're surprised, or even when you're confused. Basically, it works for everything. I asked my coworker how people can possibly know what it means each time, and they just laughed and said, "You have to look at the situation and the person's reaction". So I guess "yabai" is one of those magical words you can only truly understand once you've lived in Japan for a while. 

At first, I missed Finnish food - rye bread, salmon soup, just simple home-cooked meals. But as time has gone by, I've started to enjoy the food here a lot. Now I can't imagine a day without rice or a comforting bowl of udon noodles. I've grown to like this place so much that I could easily stay longer. Time has gone by incredibly fast.

Of course, it will be nice to see my family again, but life here feels so modern, organized, and comfortable that part of me doesn't want to leave just yet. Still, my internship is coming to an end, and it's time to head home to Finland - with a suitcase full of memories and a mind full of experiences. Japan will definitely stay close to my heart, and who knows, maybe I'll come back one day. 

Internship in Japan, Blog 2: Discovering People and Culture in Tokyo

Life in Tokyo moves fast - trains, people, and even the mornings seem to run on a tight schedule. Everyone's always on the go, yet somehow everything runs perfectly on time. The city never really sleeps either; shops and restaurants stay open late, and konbini (convenience stores) are everywhere, ready with anything you might need at any hour. Vending machines can be found on almost every corner, offering not just cold drinks but hot ones too - something I still find really interesting. I've fallen into my own little routine as well: grabbing an onigiri from 7-Eleven before work and watching the city wake up around me. It's a simple, affordable, and perfect little luxury for a student like me. 

The nearest train station is only about five minutes from my apartment, and from there I can basically travel easily to the other side of Japan. One option is to hop on a Shinkansen and be in another region within a few hours. The train and metro system here is really something. Even when the stations are full of people, everything still feels calm and organized. People line up neatly while waiting for the train or metro, and no one pushes or rushes. Inside, it's quiet - no phone calls, no eating, just people resting or scrolling on their phones. It actually feels quite peaceful. Some trains have women-only cars during certain hours, which was new to me at first. Not every train has them, but they're pretty common in big cities like Tokyo. 

Buses are another great and affordable way to travel. The last time I took one was with my coworkers when we went to DisneySea - it was such an amazing day! We had so much fun. Even though it was a weekday, there were still huge crowds. We probably waited in line for one to three hours for each attraction. I might have gotten lost without my coworkers, because the place was huge. They were the navigators, and I was more like the "passenger princess" - or that tourist who takes pictures of everything, even the not-so-important stuff. Okay, I'm just kidding - I wasn't completely useless, I swear!

The population difference between Japan and Finland is really noticeable - while Finland has around 5.5 million people, Japan has about twenty times more. Still, despite the huge population, people here are incredibly polite and considerate. Conflicts are avoided, and voices are kept calm. In public spaces, people rarely speak loudly, and there's this quiet sense of order and calm everywhere you go.

A while ago, my employer, her friend and I spent some time exploring Tokyo and had dinner at a buffet restaurant. We also visited the Japanese Marimekko agent, which was a really nice and useful experience for me. Later, we went to my employer's friend's apartment, and one of the most interesting things about the visit was that the apartment had a special room with tatami mats. There were no beds at all - instead, people sleep on futon mattresses placed directly on the tatami floor. I thought that was really fascinating. 

In the living room, there was a small altar with a Buddha statue to honor deceased relatives. On it, there was a little wooden stick used to strike a bowl, which made a soft ringing sound before praying. The prayers are not about making wishes, but about showing gratitude.

Everyone was incredibly kind and friendly. We laughed, ate together, and looked at old family photos. From the pictures, I saw traditional Japanese wedding outfits - they were beautiful and so different from the ones in Finland. I had such a wonderful time and felt truly happy to experience it.

Internship in Japan, Blog 1: Experiencing Everyday Work Life in Tokyo

You might be wondering why I chose Japan. Well, I guess I just wanted to experience something new, somewhere very very very far from Finland. I wanted to experience everyday life in a completely different environment: what it is like to live and work in Japan, not just visit as a tourist. Plus, the work experience would look like really good on my resume. 

I have been doing my internship here in Japan for about five weeks now, and I can tell you that the Japanese work ethic is definitely different from the Finnish one. Japanese people are highly committed and dedicated to their work - it often feels like they live to work. The average Finn, on the other hand, tends to live waiting for their next day off or even retirement.

I am doing my internship at a Finnish-themed cafe in Tokyo - actually, two of them. The company owns two cafes located close each other. They sell Finnish foods and products, for example salmiakki boxes, Marimekko mugs, and makaroonilaatikko (macaroni casserole). The cafe also serves a few Japanese-style dishes alongside the Finnish ones.

Most of the customers are Japanese, or sometimes English-speaking foreigners. During my internship, three Finnish customers have also visited, because they read about us in Ilta-Lehti. A photo crew from the Finnish Ilta-lehti newspaper was in Tokyo in September to cover the World Championships, and happened to drop by the cafe at my workplace. Their visit eventually became a news story. Apart from regular cafe work, I have been able to help with workshops - and that has been really great experience! The workshops are usually about making Finnish dishes or sometimes sewing with Marimekko fabrics. The customers are very friendly and genuinely interested in the topic. 

Now I understand why the internet always praises how kind Japanese people are. Part of my work experience has been learning about formality and good manners - for example, bowing. That might actually be my favorite thing about this internship - it's such a simple but beautiful way to show appreciation. After each workday, the staff usually bow to each other to thank for the day - it is like a semi-deep bow. Bowing is a common and natural thing to do in Japan to show respect.

Formality, respect, and hierarchy play a very important role. Older or more experienced colleagues are respected, and instructions are followed carefully. It has been an amazing and interesting experience to get to know Japanese work culture firsthand.

I have been gradually learning Japanese, and I get to practice in various situations during my workdays. My colleagues have been very friendly and helpful, even though not all of them speak English. I have really enjoyed my time here. I have noticed that Finnish and Japanese are a bit similar in some ways. When I think about it more closely, both languages are rhythmic, have similar syllable structures, and don't use articles like "the" or "a".  The similarities between the two languages surprised me.

Overall, these weeks have taught me not only about work but also about people, culture, and communication - in ways I never expected.

❤ Here are some photos from my internship:

Kaksi viikkoa Tallinnassa, Virossa

Tänä keväänä minulla oli loistava tilaisuus osallistua Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan.

Ulkomaanharjoitteluni aikana työskentelin hyväntekeväisyyssäätiössä Minu Unistuste Päevissä Tallinnassa, joka toteuttaa vakavasti ja kroonisesti sairaiden lasten unelmia, tukee lasten ja heidän vanhempiensa mielenterveyttä ja on tärkeä osa kokonaisvaltaista hoitoprosessia.

Tunnen tämän organisaation ja olen uskomattoman iloinen, että olen päässyt suorittamaan harjoitteluni tällaisessa paikassa. Kahden viikon aikana opin organisaation toiminnasta, sen taloudellisista näkökohdista, tapasin erilaisia ihmisiä ja pääsin osallistumaan kolmen lapsen unelmapäivän toteuttamiseen. Pääsin myös näkemään Tallinnan, harrastamaan lempiharrastustani, valokuvausta, ja osallistumaan kahteen Drift-tapahtumaan ja oppimaan jotain uutta.

Olen asunut Suomessa hieman yli kolme vuotta ja pidän Suomea nyt kotimaanani. Olen kotoisin Virosta, mutta vietettyäni siellä viikon tänä keväänä tajusin, että näen Viron aivan eri valossa kuin silloin, kun asuin siellä. Tunsin itseni siellä enemmän turistiksi. Toisaalta se oli tuttua ja viihtyisää, mutta toisaalta vierasta ja mielenkiintoista.

Ensimmäinen harjoitteluviikkoni meni todella nopeasti. Ensimmäisenä päivänä, heti aamupalaverin jälkeen, jossa laadimme kahden viikon suunnitelmamme, juoksimme tapaamaan hyväntekeväisyyssäätiö Minu Unistuste Päevin toimitusjohtajaa yhteistyökumppanille, jonka kautta säätiö käyttää vuokra-autoa. Sää ei tietenkään ollut puolellamme, ja viikko alkoi erittäin sateisena ja kylmänä maanantaina.

Škoda Tallin/ Rohe Auto 

Harjoitteluni seuraavat kaksi päivää mahdollistivat itsenäisen työskentelyn toimistolla. Tehtäväni oli tutustua SCORO-ohjelmaan, jota organisaatio käyttää projektiensa toteuttamiseen. Minulla oli myös vapaa-aikaa tutustua kaupunkiin ja vierailla suosikkipaikoissani. Kävin Pankrannikissa, vanhassakaupungissa,Jägala vesiputous ja vietin paljon aikaa meren rannalla. Tietenkin kävin suosikkikahviloissani NOPissa ja PELMissä. Löysin myös aikaa tavata ystäviä ja rentoutua hieman.

Jägala vesipuisto

Nop

Jägala vesipuisto

PELM

Pakrin majakka ja rantarannikko

Torstaina minulla oli mahdollisuus osallistua Lapsen unelmapäivään. Suuri harrastukseni on valokuvaus ja tehtäväni oli ikuistaa Ralfin unelmapäivä. Ralf on upea nuori mies, joka rakastaa amerikkalaisia autoja, teknologiaa ja elokuvia. Nuoren miehen suuri unelma oli myös kokeilla hainlihan syömistä. Järjestimme hänelle todella hienon päivän.

Aloitimme päivän Ralfin kotona, jossa häntä hemmoteltiin ajelulla todella vanhalla amerikkalaisella autolla. Kyyti kulki Ralfin kotoa Tallinnan teknilliselle yliopistolle, jossa tapasimme tekoälyä ja leikimme robottikoiran kanssa. Ralf pääsi tekemään oman tietokonepelinsä ja esittämään kaikki haluamansa kysymykset.

Sitten siirryimme Morel Bistroon, jossa Ralfin unelma hainlihan syömisestä ja muiden mielenkiintoisten makujen kokeilemisesta toteutui. Lounaan jälkeen siirryimme elokuvien maailmaan. Ralfilla oli mahdollisuus nähdä, miten animaatioelokuvia tehdään. Hän sai myös mahdollisuuden tehdä oman lyhytelokuvansa "hiekkavalotekniikalla".

Tutustuttuamme elokuvien maailmaan meitä odotti amerikkalainen illallinen. Mutta tehdäksemme päivästä vieläkin erityisemmän, iso ja hieno limusiini vei meidät illalliselle. Pysähdyimme myös hetkeksi meren rannalle, jossa otimme perhekuvia muistoksi, ja sitten oli illallisen aika. Illallinen oli erittäin nautinnollinen ravintola Cantina Texasissa. Jaoimme päivän tunteitamme texmex-ruoan ja mausteisen ruoan parissa, ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä. Illallisen jälkeen lähetimme perheen Hilton-hotelliin yöpymään, jossa hänen suosikki Star Wars -hahmonsa ja suklaakakku odottivat häntä seuraavana aamuna. 

Perjantaiaamu alkoi kello 11 minulla oli jälleen tapaaminen Ralfin perheen kanssa. Ralfin unelmapäivästä tuli kaksipäiväinen. Perjantaina 6. kesäkuuta koulu päättyi Virossa ja Ralf valmistui koulusta. Yllätimme hänet jälleen kerran. Kun hän lähti koulurakennuksesta, häntä odotti hieno sininen Lamborghini, joka vei nuoren miehen kotiin kesälomalle. Siinä päiväni päättyi, sillä seuraava unelmapäivä oli jo edessä lauantaina ja minulla oli hieman vapaa-aikaa.

Lauantaiaamu oli vapaa, joten pääsin taas käymään suosikkikahvilassani NOPissa. Herkullisen aamiaisen jälkeen suuntasin Laitse Rallyparkiin, jossa minua odotti jälleen upea unelmapäivä, jonka pääsin valokuvaamaan.

Tällä kertaa en osallistunut koko päivään, vaan ajoin vain autojen mukana ja otin kuvia. Lapsi, jonka unelmapäivää kuvasin, on Patric. Myös Patric haaveili autoista ja rallikilpailuista alusta asti. Hänen aamunsa alkoi upealla urheiluautoajelulla Tallinnasta Laitse Rallyparkiin, jossa hän pääsi toimimaan kortinlukijana ralliautossa. Rallin jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Unelmapäivän perhe ja vapaaehtoiset ajoivat takaisin Tallinnaan, ja minä jatkoin päivääni ajamalla Kehalan radalle, jossa järjestettiin driftauskilpailu, jonka kuvasin virallisena mediahenkilönä. 

Drift ja autot ovat suuri harrastukseni, ja vietän paljon vapaa-aikaani kilpailuissa sekä Virossa että Suomessa. Kun saavuimme Kehalaan, meitä odotti Street-luokan kilpailu (drift-luokan alin taso). Aika kului siivillä ja oli aika palata takaisin Tallinnaan lepäämään, sillä sunnuntaina meitä odotti jälleen yksi driftaustapahtuma samassa Laitse Rally Parkissa, josta olimme aloittaneet lauantaipäivän.

Patrickin unelmapäivä

Patrickin unelmapäivä

driftauskilpailu Kehala

Vietin sunnuntain jälleen Drift-radalla ja vietin myös aikaa ystävien kanssa. Suurin osa tuttavistani/ystävyyssuhteistani liittyy autoihin ja moottoriurheiluun, joten on mukava yhdistää harrastus ja ystävät.

Maanantai alkoi jälleen pienellä tapaamisella  Unelmapäiväni toimitusjohtajan kanssa. Teimme suunnitelmia seuraavalle viikolle ja kävimme läpi iltapäivän tapaamisen. Iltapäivällä minulla oli tapaaminen perheen kanssa, jonka lapsen unelmia aiomme toteuttaa. Tehtäväni tässä projektissa oli toimia projektipäällikkönä ja valokuvaajana. Tapaaminen perheen kanssa sujui miellyttävässä ilmapiirissä ja tilasimme myös pizzaa tehdäksemme siitä vieläkin nautinnollisemman. Ei luultavasti ole suuri yllätys, että minua odotti jälleen unelmien täyttämä päivä, täynnä driftausta ja autoja. Kriston suuri toive oli ajaa oikealla driftausautolla ja -moottoripyörällä. Teimme tästä unelmasta totta.

Tiistai ja keskiviikko olivat minulle jälleen itsenäisiä päiviä toimistolla. Tehtäväni oli tehdä yleiskatsaus SCORO-ohjelman projekteista ja täyttää Excel-taulukko. Torstaina minulla oli hieno tilaisuus tavata päiväkoti, joka osallistui järjestön "Lapselta lapselle" -kampanjaan. Kampanjan tavoitteena on tutustuttaa lapset hyväntekeväisyyteen ja osoittaa, että pienikin lahjoitus on lahjoitus. Päiväkodit ja koulut voivat osallistua tähän kampanjaan esimerkiksi järjestämällä hyväntekeväisyysmarkkinat koululla/päiväkodilla, ja ne lahjoittavat kaikki myyntitulot Unelmapäivä-hyväntekeväisyysrahastolle, jotta rahasto voi toteuttaa entistä useampia unelmia. Toimitusjohtaja ja minä kävimme kiittämässä tätä päiväkotia ja keskustelimme lasten kanssa hyväntekeväisyydestä ja unelmista.

Kriston unelmapäivä

Perjantaiaamu alkoi hyvin aikaisin. Hyväntekeväisyyssäätiön Minu Unistuste Päev odotettiin esiintyvän Radio Star FM:n aamuohjelmassa kertomassa toiminnastaan ja uudesta suuresta kampanjastaan, jota he tekevät yhteistyössä Levadian jalkapallojoukkueen kanssa. Kyseessä oli hyväntekeväisyysjalkapallokilpailu, jonka lipputulot lahjoitetaan hyväntekeväisyyssäätiölle.

Kiireisen aamupäivän jälkeen teimme yhteenvedon kahdesta harjoitteluviikosta toimitusjohtajan kanssa, jotka menivät ohi huimaa vauhtia. Sitten minulla oli viimeinen harjoittelutehtäväni. Illalla minua odotti jälleen kaunis ja erityinen unelmapäivä, joka jatkui lauantaina. Kello 16.00 alkoi Gertin unelmapäivä. Keijukaisessa tytöllä oli suuri unelma syödä illallista perheensä kanssa hyvin erityisessä ravintolassa, ja hän halusi myös tavata Arvo Pärtin (kuuluisan virolaisen säveltäjän) ja soittaa hänelle pianoa. Päätimme unelmapäivän lauantaina tandem-laskuvarjohyppyyn, joka oli myös hänen suuri unelmansa.

Viimeinen viikonloppuni vietin jälleen Drift-kilpailussa ja sunnuntai-iltana ajoin takaisin kotiin Suomeen.

Nämä kaksi viikkoa lensivät niin nopeasti. Olen todella iloinen, että valitsin Viron ja tällaisen organisaation harjoittelupaikakseni ulkomailla.

Unelmipäivän toimitusjohtaja ja Star FM:n henkilökunta

Gerti soittaa pianoa Arvo Pärtille